Jarin blogi

[johannakukka]

https://yle.fi/radio/ylepuhe/yrittaja/8044746


Yrittäjä

Sekä kade että kiitollinen ovat lähitulevaisuudessa riippuvaisia siitä, että yrittäjät menestyvät selvästi paremmin. Kun lukee ajan merkkejä, meillä on yhteinen intressi toivoa harvojen hullunrohkeiden unelmien toteutumista. Onneksi trendi on puolellamme: yrittäjät tekevät taas ex nihilo –temppunsa. He tempaisevat tyhjästä uuden vaurauspulssin.

Yrittäjä on ihmeellinen otus. Hän hakee hyvitystä haavalleen muotoilemalla maailmaa omalla riskillään, epätodennäköisten unelmien riivaamina. Menestys on kompensaatiota, eikä se ole juuri kenessäkään yhtä ilmiselvä ilmiö kuin yrittäjissä.

Yrittäjän suhde häviämiseen muistuttaa normaali-ihmisen suhdetta voittamiseen. Kumpikaan ei oikeasti välitä. Yrittäjä ottaa pataansa yhä uudestaan, kunnes olosuhteet ja rajat murtuvat. Normaali-ihminen varmistaa tilanteensa, eikä etsi jotain paljon parempaa riskeeraamalla vaivalla ansaitun aseman.

Joka pelaa kaikella mitä on, voittaa, vaikka häviäisikin. Joka pihtaa panoksissa, häviää, vaikka voittaisi kierroksen. Nyt puhun henkisistä panoksista.

Saavuttamisessa ei ole mitään sovitusta, mutta yrittäjä ei sitä usko. Hän kuvittelee, että jokin saavuttamisen taso antaisi salvaa sielulle ja rauhan mielelle. ”Nothing can make you happy” tarkoittaa että ”no thing can make you happy”. Siis mikään asiaintila ei voi tehdä ihmisestä onnellista. Sen sijaan suhde asioihin jakaa ihmiset onnellisiin tai onnettomiin. Ja sama suhde asioihin voi myös muuttaa niitä asioita eli olosuhteita.

Yrittäjä kulkee pitkän kaaren saavuttamisesta menestykseen ja lopulta mielenrauhaan tai sen esiasteisiin. Saavuttaminen on sitä, että saa mitä haluaa. Menestys taas sitä, että haluaa sitä mitä saa. Se tarkoittaa kiitollisuutta. Mielenrauha on epäterveiden kiintymyssuhteiden purkamista.

Yrittäjän kaaressa on kolme vaihetta: intohimo, ammattitaito ja viisastuminen.

Intohimovaiheessaan yrittäjä hedelmöittyy tyytymättömyydestä tilannettaan kohtaan ja kaipuusta kirjoittaa oma tulevaisuuden historia uusiksi. Hän saattaa jättää opintonsa kesken tai hän ei suostu palkkatyön tarjoaman roolin muottiin. Häntä riivaa intohimon tuli, halu uhrautua unelman puolesta.

Tässä vaiheessa tehdään töitä niin, että Stahanov vaikuttaa vertailussa saikuttelevalta wannabe-työttömyyseläkeläiseltä. Intohimovaiheessa unelmastaan sairas yrittäjä kylvää kohtuuttoman riskin siemenet. Hän lyö tulevaisuutensa ja terveytensä vetoa siitä, että juuri hänen kohdallaan todennäköisyydet nöyrtyvät poikkeukseen.

Yrittäjä tekee todennäköisesti alkuun innokkaasti ja hyvin vääriä asioita tai oikeita asioita päin helvettiä. Ensimmäiset tuotteet eivät vaan vedä. Monen myöhemmin käsittämättömän menestyksekkääksi nousseen yrittäjän alkuvaiheet ovat olleet sekoilua ja seikkailua harharetkien ja hölmöilyjen lomassa.

Yrittäjän onnekkuus on itse asiassa lahjakkuuden muoto. Menestyksekäs yrittäjä on kyllin herkkä tajutakseen, milloin jonkin no-mut-miten-olisi-sit-tällainen – hanke tuottaakin monen tuhkamunahankkeen jälkeen heikon signaalin: olette eksyneet timanttikaivokselle. Kun kohtalon geiger-mittari värähtää, yrittäjä hylkää kaiken muun ja alkaa kaivaa. Yrittäjän innovaatio on useammin löydös kuin keksintö.

Yrittäjä on tarpeeksi älykäs ymmärtääkseen, milloin hän on onnekas. Lisä-äly voi olla haitaksi.

Yrittäjän ammattitaitoa on kyky oppia luomaan arvoa asiakkaalle. Usein läpimurtoon johtava menestys perustuu älyä loukkaavan yksinkertaiseen ratkaisuun, jota opitaan soveltamaan ja monistamaan käsittämättömän kekseliäästi. Monimutkaisessa maailmassa yksinkertainen puree, koska sen ymmärtää, se toimii ja sitä oppii tekemään.

Helppo ostaa, helppo myydä. Helppo toimittaa, helppo maksaa. Ping! Tulosta, työtä ja tulevaisuutta!

Vaikeinta yrittämisessä on viisastuminen. Se on vivuista suurin. Yrittäjän lopullinen haaste ei ole kertoa alaisilleen, paljonko kello on, vaan oppia ensin tekemään kelloja ja lopulta kasvattaa kellontekijöitä. Menestyvä yritys kasvattaa johtajia, jotka sytyttävät johtajuuden roihun tekijöissä.

Harvassa ammattikunnassa on samanlaista nälkää valmennukselle kuin yrittäjissä. Onnistumiseen addiktoitunut yrittäjä aikoo onnistua jatkossa vielä isommin, mikä edellyttää oppimista.

Valmennus on prosessi, jolla on kaksi vaikutusta työyhteisöön. Suhde vaikeisiin asioihin kypsyy. Tutuista asioista tulee tärkeitä.

Kun suhde vaikeisiin asioihin kypsyy, ihmiset oppivat kasvattamaan toimintakykyään ja tekemisensä tarkkuutta, vaikka ollaan lähtökohtaisesti ratkaisemattoman ongelman edessä. Ratkaisematon ongelma? Ihmisluonto, asiakkaan asema, maailman meno, virheiden vääjäämättömyys, riskien toteutuminen, kuolema, väsyminen, sairaudet…mikä tahansa, jota ihminen ei koskaan hallitse, mutta jonka kanssa silti joutuu pärjäämään.

Ja kun tutuista asioista tulee tärkeitä, arkiset ja joskus ikävät mutta välttämättömät tekemiset muuntuvat ylivoiman lähteiksi. Arkiset, ikävät ja välttämättömät? Kaikki se, mistä tiedät olevan hyötyä, mutta et silti tee. Treenaaminen, asiakaspalvelu, statuksen säätö, laatu, vaivannäkö, työn rytmittäminen, taustoihin perehtyminen, ajoissa aloittaminen…mikä tahansa, joka on ihmiselle mahdollista tehdä, mutta kun ei vaan useinkaan huvita.

Ensin yrittäjä intohimonsa vallassa hylkää tutun maailman. Hän rakentaa tilalle uuden maailman yrittäjän ainutlaatuisen ammattitaidon turvin. Lopuksi hän luopuu valtakunnastaan, koska viisaus ja elämäntyön säilymisen ehdot hänet tähän velvoittavat. Jossakin vaiheessa tarvitaan toisenlaista magiikkaa kuin tarinan alkuperäisellä väinämöisellä on tarjolla. Ei Heikki H. Herlin olisi mitenkään pystynyt siihen, mitä poika, pojanpoika ja Matti Alahuhta ovat Koneelle tehneet.

Tämä tarina ei ollut tosi. Tai oli ehkä, mutta vain kovin pienelle porukalle.

Suuri enemmistö yrittäjistä ruokkii ympäristöään raadannalla, kohtuuttomilla tulonsiirroilla ja riskinotolla. He ovat titaaneja, jotka nykyisten jumalien kiroamina joutuvat kannattelemaan tätä maata. Heidän oikea nimensä on atlas.

Jari Sarasvuo
19.05.2013